Mies sisälläni

Hahaa! Klikkasitko Sinäkin tämän jutun auki vain lukeaksesi jotakin kaksimielistä tai eroottista tarinaa? Saimmepas sinut jallitettua moisella monimerkityksellisellä klikkiotsikolla lukemaan taas näitä tyhjänpäiväisiä jorinoitamme!

Tänään aiheenamme ei siis ole mikään miehen ja naisen välinen lihallinen ilkamointi, vaan se ilmiö, kun perheellinen naisihminen huomaa pikkuhiljaa muuttuvansa mieheksi. Tässä emme myöskään tarkoita transsukupuolisuutta, vaan sitä henkistä muutosta, joka saattaa tapahtua äidille, joka elää miesvaltaisessa perheessä.

Vaikka ulkoiset sukupuolitunnusmerkit säilyvät naisella kyseisessä kehityskulussa samoina, alkaa naisen sielun sisällä tapahtua asteittainen muutos kohti maskuliinisempaa olemisen tapaa. Naisen sisältä ikään kuin paljastuu miehinen tapa havainnoida maailmaa. Ja tämä johtuu siis lähinnä jatkuvasta, jokapäiväisestä altistumisesta poikalasten teknis-toiminnalliselle elämäntyylille.

Seuraavat itsellämme todetut esimerkit kertovat, että muutos on jo hyvässä vauhdissa:

  1. Koneet ja rakennustyömaat. Ennen lapsia kumpikaan meistä ei oikeastaan koskaan tullut ajatelleeksi, että on olemassa erilaisia työkoneita ja että niitä käytetään erityisesti työmailla. Tämä asiantila oli täysin aistiemme ja tietoisuutemme ulottumattomissa, kunnes toisen meistä ensimmäinen poika syntyi. Sen jälkeen koneita on alkanut näkyä kaikkialla, jatkuvasti enenevissä määrin. Koneiden bongaaminen liikenteestä, ja niiden työskentelyn seuraaminen työmailla, on muodostunut erääksi merkittävimmistä, ja ihme kyllä, jopa miellyttävimmistä arkemme sisällöistä. Nyt, kun meillä on yhteensä jo neljä poikaa, alamme olla jo aika hakoja raskaan kaluston laitteiston tunnistamisessa: pystymme vaivatta tunnistamaan suurtehoimuriauton, monitoimimetsäkoneen tai tienvarsivesakkoleikkurin. Merkille pantavaa on, että koemme jo itsekin suunnatonta riemua aina uudenlaisen, ennennäkemättömän koneen havaittuamme. Ja kun koneasetus on kerran kytketty aivoihin päälle, koneiden bongausmoodia ei voi enää kytkeä pois päältä. Vaikka siis olisimme yksin liikenteessä ajamassa töistä kotiin, riemusta ja ihastuksesta tulee automaattisesti hihkaistua, kun tiellä vastaan tulee tikaspaloauto täydessä vauhdissa sireenit ulisten tai kunnon täysperävaunulavettirekka kaartaa ohi jättiläisdumpperi kyydissään.
  2. Pallo. Kun entisessä elämässämme, ennen lapsia, jostain lennähti pallo kohti, sitä lähinnä kiljahtaen väisti ja siirtyi suosiolla sivuun tieltä. Nykyisin samassa tilanteessa sitä rohkeasti lähtee tavoittelemaan kyseistä esinettä, hyvä jos ei aivan ryntää päällä palloa pukkaamaan! Lisäksi aina mihin tahansa lähtiessä on nykyisin tarkistettava, että avaimien, kännykän ja huulipunan lisäksi mukana on vähintään yksi pallo. Pelin saa nimittäin aikaiseksi missä tahansa.
  3. Jalkapallo-ottelu TV:ssä. Jos entisessä elämässä joutui jostain syystä pakotetuksi katsomaan jalkapallo-ottelua TV:stä, sitä lähinnä pyrki katseellaan etsimään kentältä komeinta pelaajaa ja seuraamaan kiinteiden, ruskettuneiden ja hikisten miesvartaloiden sulokasta liikettä viheriöllä. Itse pelin kulku jäi täysin toisarvoiseksi. Nykypäivänä, sen sijaan, olemme täysin kartalla siitä, mitkä joukkueet milloinkin mittelevät keskenään, keitä taidokkaimmat pelaajat ovat ja ketkä avainpelaajista ovat poissa avauskokoonpanosta. Pelin edetessä saatamme karjahdella aggressiivisesti strategisia ohjeita ja kannustushuutoja, kuten ”Vedä jo, mikset sä jo vedä?!!”  tai ”Toi jätkä on kyl hei selkeesti paitsiossa!”. Pelaajien mieskauneudelle emme osaa enää suoda silmäystäkään.
  4. Aseet. Ennen metsäretkellä keräsimme korkeintaan kukkasia, ihastelimme perhosia ja tuoksuttelimme yrttikasveja. Nyt metsään astuessa silmä etsii ensimmäiseksi parhaiten aseeksi sopivan karahkan. Puumiekat, keihäät ja kiväärit ovat kovaa valuuttaa. Niillä on varsin mukava tähtäillä paitsi ”sota”lentokoneita, myös pikkulintuja, oravia ja muuta eläimistöä. Puumiekalla muuten sivaltaa kätevästi hetkessä päät poikki kokonaiselta koiranputkiarmeijalta. Näiden käsiaseiden lisäksi maahan juurineen kaatunut puunrunko on mitä oivallisin ilmatorjuntatykki. Olemme oppineet että sitä operoidaan niin, että asetutaan itse ylös kellahtaneen juurakon taakse, tartutaan tiukasti juuriliipasinkahvoihin ja aletaan tulittaa silmitöntä sarjatulta. Kaatuneen puun toisessa päässä lepäävä lehdistö edustaa luonnollisesti ammuskelusta syntyvää savua ja tulta.

Arvailtavaksi jää enää, että mitä seuraavaksi? Tartummeko kenties kahvilassa tyttökaveria tavatessa häntä kuristusotteella niskan takaa pienen veljellisen painimatsin toivossa? Vai alammeko kantaa käsilaukuissamme Leatherman-monitoimilinkkuveistä ja pulttipyssyä – koska eihän sitä koskaan tiedä, milloin ruohonleikkurista hirttää mäntä kiinni, milloin iskee himo asentaa uudet aluvanteet autoon, milloin moottorisahan tyhjäkäynti pitää säätää kohdilleen tukkisavotalla tai jos vaikkapa eräretkellä joutuu äkilliseen painimatsiin karhun kanssa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Lisää äijäilyä:

Är niin kuin Rrrrälläkkä!

Käytännöllistä isämuotia tosimiehille

Lisää luettavaa

2 kommenttia

  1. Tutulta kuulostaa ja cåvarsin hauskasti muotoiltu! Terveisin ” Neljän pojan äiti ja yhä lähes järjissään”

    1. Kiitos kommentistasi Ira! Mahtavaa kuulla, että olet pystynyt pysymään edelleen (lähes) järjissäsi moisen katraan kanssa. ; )