Kummitusjuttujen TOP 5

”Be hole, be dust, be dream, be wind,

Be night, be dark, be wish, be mind,

Now slip, now slide, now move unseen,

Above, beneath, betwixt, between.

Something huge touched him, brushed him from head to feet, and he shivered.

His hair prickled, and his skin was all gooseflesh.”

~Neil Gaiman, ”The Witch’s Headstone”, The Graveyard Book.

 

Näin vainajien muistopäivän ja Halloweenin jälkimainingeissa, kun tuon- ja tämänpuoleisen välinen verho on ohuimmillaan ja edesmenneet henget herätetty hetkeksi henkiin, on oiva aika palautella mieleen omia tai lähipiirin kummituskokemuksia tai muita yliluonnollisia yllätyksiä.

Arvoisa lukija, seuraavassa omat TOP5 haamu- ja ennaltanäkemishavaintomme, uskokoon ken uskaltaa!

1.  Yhteydenotto tuonpuoleisesta Philipsin kelloradion välityksellä

Terttu hankki edelliseen kotiinsa Philipsin uudenuutukaisen radio-herätyskello-sarastusvalo-yhdistelmälaitteen helpottaakseen takkuisia aamuheräämisiään. Harmikseen hän kuitenkin joutui hankkiutumaan laitteesta eroon piakkoin, sillä siinä ilmeni ihmisymmärryksen ylittävää yliluonnollista kremppaa, joka alkoi jo ennen kuin Terttu kertaakaan ehti kytkeä laitettaan varsinaisesti käyttöön.

Laite näet kytkeytyi itsestään päälle öisin ja piti yksinään outoa, hiljaista kohinaa, johon oli suhteellisen karmivaa herätä. Eräänä yönä laite paitsi kytkeytyi päälle ja alkoi kohista, myös sytytti itse sarastusvalonsa täyteen loistoon. Tämän jälkeen laite alkoi soittaa hengellistä musiikkia radiostaan, johon ei vielä ollut edes ehditty asettaa yhtään kanavaa, saati kyseistä kristillistä taajuutta, joka oli Tertulle entuudestaan täysin tuntematon.

2.       Presidentin rouvan poismeno

Vuosi 1974, bilereissu Teneriffalla. Äitimme oli nuoruutensa kukoistuksessa siskonsa kanssa juhlimassa joulunalusaikaa Kanarian lämmössä. Lomamatkan viimeisenä yönä hän näki pysäyttävän unen: Suomen silloinen presidentti, Urho Kaleva Kekkonen, ilmestyi äidillemme unessa mustaan pukuun pukeutuneena, raskasmielisenä sekä sangen surullisen oloisena.

Paluulennolla äitimme muisti eriskummallisen unensa ja kertoi siitä siskolleen, joka molempien yllätykseksi ilmoitti nähneensä tismalleen saman unen. Siskokset äimistelivät sattumusta ääneen ja miettivät kuumeisesti miksi juuri Kekkonen oli ilmestynyt heidän unikuviinsa. Kummallakaan kun ei tuolloin, parikymppisenä bilehileenä, todellakaan ollut tapana ”kelailla” Kekkosen kuulumisia.

Kun siskokset kotiin palattuaan avasivat radion, he kuulivat seuraavaa: ”On tapahtunut ohjelman muutos. Soitamme koko päivän ainoastaan surumusiikkia rouva Sylvi Kekkosen poismenon johdosta.”

3.       Oman, vielä syntymättömän pojan tapaaminen unessa

Anni näki mieleenpainuvan unen hieman yli vuosikymmen taaksepäin. Unessa Anni tapasi jalkapallokentän laidalla nuoren, n. 14-vuotiaan pojan. Poika halusi jutella Annille. Annia ihmetytti, kuinka tutulta poika vaikutti: paitsi että pojan kasvoissa oli jotakin eriskummallisen tunnistettavaa, oli hänen kanssaan helppo tulla toimeen heti ensi hetkestä alkaen. Anni tunsi, kuin olisi tuntenut pojan aina!

Poika halusi viedä Annin kotiinsa. Annin yllätys unta nähdessään oli melkoinen, kun pojan kotioven avasi erittäin tutun näköinen pariskunta: Siinä olivat Anni ja hänen miehensä itse, molemmat tosin noin 15 vuotta vanhempina.

Tästä unesta ei kulunut vuottakaan, kun Annin ensimmäinen poika (nyt 10-vuotias) syntyi.

4.       Mustareunaiset kirjansivut

Erään kerran opiskeluaikanaan Terttu näki koko yön merkillistä unta. Ikivanhan kirjan sivuja selattiin hänen edessään unessa tuntikaupalla. Opuksen sivujen reunukset piirtyivät tarkasti Tertun mieleen: jokaista sivua ympäröi musta, tarkkarajainen reunusviiva. Unesta herättyään Terttu hieraisi silmiään ja mietti: ”Olipas harvinaisen pöljä uni.”

Tertun tyrmistykseksi aamupäivän luennolla suomalais-ugrilaisten kielten yliopistonlehtori kaivoi salkustaan esille samaisen, mustareunaisen kirjavanhuksen, jota Terttu oli läpi yön unessaan tuijotellut. Luentonsa aikana lehtori kävi läpi kyseisen teoksen laidasta laitaan.

Tapahtumasarjan tarkempi merkitys – tai laajempi tulkintakehys –  on kuitenkin jäänyt näihin päiviin saakka Tertulle epäselväksi.

5.       Exorcist Tamer

Anni asui aikanaan muutaman vuoden ajan vanhassa kummitustalossa, tai pikemminkin riivatussa talossa, niin vihamielisen pelottavaksi tuon asumuksen atmosfääriä voisi näin jälkeenpäin ajateltuna kuvailla. Kaikki paikalle osuneet, myös skepsismiin taipuvaiset vierailijat vakuuttuivat talon kummituksellisesta luonteesta: Peileistä tuntui tuon tuosta tuijottavan aavemaisia kasvoja, yläkerrasta kuului askeleita ja korinaa, ja kokonainen lepakkolauma asutti pihamaan hylättyä navettarakennusta. Edes Annin lähipiirin karskeimmat ja maanläheisimmät miehet eivät uskaltautuneet talon ullakoille, niin luotaantyöntävän paranormaali tunnelma niistä huokui.

Eräänä yönä kyseisessä talossa Anni näki poikkeuksellisen pelottavaa unta, jossa hän tunsi joutuneensa täydellisen riivauksen valtaan. Ravistelevan realistisen tuntuinen unikuva järkytti Annia syvästi. Järkytys syveni entisestään, kun rikkonaisen yön jäljiltä, heti aamun alkajaisiksi Facebookissa Annia odotti kaverikutsu joltakulta täysin tuntemattomalta,”Exorcist Tameriksi” itseään nimittävältä henkilöltä.

Hyvä lukija, tässä koottuna keskeisimpiä kummituskokemuksiamme. Rohkenetko Sinä jakaa omasi?

”Now it is the time of night

That the graves, all gaping wide,

Every one lets forth his sprite

In the church-way paths to glide.”

~William Shakespeare, A Midsummer Night’s Dream.

 

 

Share

Lisää luettavaa