Kuinka kasvattaa Sikapossú

”Kuinka kasvattaa bebé” -kirjasta (Pamela Druckerman, 2012) on tullut lähes raamattu monelle äidille. Suositussa teoksessaan Druckerman vertailee ranskalaista ja yhdysvaltalaista kasvatustyyliä, ja antaa lukijalle hyviä vinkkejä hillityn, hienostuneen, hyväkäytöksisen ja kohteliaan lapsen kasvattamiseen ranskalaisittain.

Myös Terttu sai käsiinsä kyseisen teoksen odottaessaan ensimmäistä lastaan ja vakuuttui sen opeista. Hän ajatteli alkavansa soveltaa sen neuvoja jo synnytyslaitokselta välttääkseen sisarensa Annin aikaisemmin lastensa kanssa tekemät ratkaisevat kasvatukselliset virheet: Annin lapsista oli nimittäin vain muutamassa vuodessa kasvanut jo suoranaisia sikoja!

Mutta voi! Eipä tiennyt silloin Terttu, kuinka hänenkin vekarastaan oli jo hyvää vauhtia kasvamassa aito suomalainen sikapossú, johon eivät ranskalaiset kasvatusmetodit tulisi puremaan.

Sittemmin olemmekin molemmat luopuneet suosiolla kasvattajalta äärimmäisiä ponnistuksia vaativasta Bebé-ajattelutavasta, ja siirtyneet kasvattajan kannalta huomattavasti lempeämpään Sikapossú-metodiin, jonka pääkohdat esittelemme Teille, arvon lukijat, seuraavassa:

(Huom! Kirjoitus ei muutamasta aikaisemmasta postauksestamme poiketen sisällä juurikaan ironiaa, vaikka tragikoomisten piirteidensä takia saattaisi siltä vaikuttaa.)

Kuva: Sikapossu japanilaisessa kuvataiteessa (Dekorative vorbilder, J.Hoffmann)

Alkuun muutama pääkohta Kuinka kasvattaa bebé -teoksesta:

”Ranskassa ajatellaan, että vanhemmuus on vain yksi osa elämää ja jotta elämä olisi tasapainossa, pitää siinä olla muitakin yhtä tärkeitä asioita. Ranskalaisnaiset eivät luovu aikuisten omasta ajasta saatuaan lapsen. He uskovat, että jos lapsi on terve, hän oppii kyllä käyttäytymään hyvin, vaikka hänellä olisikin kiivas temperamentti.”

”Ranskalaisten mielestä lapsi ei romahda, jos hänelle sanotaan välillä tiukka ei. Heidän mielestään terve lapsi osaa olla marisematta ja osaa odottaa hetken.”

”Lasta kuunnellaan, mutta hänelle tehdään alusta asti selväksi, että vanhempi on se, joka päättää.”

Kuinka sitten kasvattaa Sikapossú?

– Sikapossún kasvattaja ajattelee, että helpoiten ’omaa aikaa’ luot itsellesi sillä tavoin, että keskityt itse suurimman osan sikapossujesi kanssa viettämästäsi ajasta aivan johonkin muuhun kuin heihin, jolloin huomiosi ohi pääsee luontevasti suurin osa sikapossun yleistä pahennusta herättävistä tekemisistä.

– Voit kuitenkin tasaisin väliajoin varmuuden vuoksi karjaista epämääräisiä kieltolauseita ja uhkauksia sikapossújen oletettuun suuntaan, mutta älä kuitenkaan ryhdy tosissasi toimeenpanemaan näitä. (Päinvastoin kuin Bebén kasvatuksessa, kieltojen ja uhkausten jämpti läpivieminen ei sovi tähän kasvatusfilosofiaan, jossa vanhempi pyrkii aktiivisesti välttelemään itselleen liikaa ponnistuksia tuottavia toimintoja.)

– Pyri aina itse kovaan ääneen huutamalla ja hermostumalla kieltämään huutaminen ja hermoilu, ponnekkaiden voimasanojen saattelemana kieltämään kiroilu sekä menettämällä malttisi kieltämään yleinen riehuminen, karkaaminen, hyppiminen, töniminen yms. Heitä aina ilmaan mitä mielikuvituksellisimpia ja utopistisimpia uhkauksia, kuten ”Nyt tuli herkkulakko ainakin koko loppupäiväksi!” Kerta toisensa jälkeen totea silti itsellesi uhkausten toteuttamisen vaativan aivan liiallisia ponnisteluja itseltäsi ja luista aina mahdollisuuden tullen kaikista kasvatusperiaatteistasi (jos sellaisia joskus on ollut, tai jos pystyt niiden rippeitä vielä palauttamaan mieleesi..)

– Pitäkää sikapossújenne kanssa yleistä älämölöä aina liikkuessanne julkisilla paikoilla. Erityisesti jos sikapossuja on liikkeellä yhtä aikaa useita perheryhmittymiä, tämä luonnistuu suhteellisen vaivattomasti.

– Hyväksy, että ryntäily ja sinkoilu ovat sikapossúlle luontaisia etenemisen tapoja. Hän rakastaa myös ’tetsata’ ojanpohjia pitkin ja viihtyy viemäreissä.

 Muutama sananen sikapossún ruokailusta:

– Tarjoa mahdollisimman usein ateriaksi sikapossun mieltymyksen mukaista roskaruokaa, jotta hänet saadaan edes hetkittäin hiljenemään. Huomioithan, että roskaruokailussa on syytä olla tiukkana ja pitäytyä periaatteissa: ”Kaikki ranskikset on syötävä, ennen kuin saa jätskiannoksen! Ja yhtään kokista ei jätetä.”

– Ruokailun aikana sekä sen jälkeen, varsinkin julkisissa syömälöissä, on syytä päästää eritoten alle kouluikäiset sikapossút pöydän alle imuroimaan ruuantähteitä vapaasti suuhunsa. Tällöin pöydänalus puhdistuu vaivatta ilman rikkalapiota, ja aikuisväki voi edes hetkisen päivittää kuulumisiaan keskenään.

Jotta säilytät johdonmukaisuuden kasvatuksessasi, kiellä aina sikapossúa ensin pontevasti toteuttamasta epätoivottua käytöstä; piehtaroimasta koirankakassa, raatelemasta sisarukselta silmiä päästä, hyppäämästä katolta tai muilta jyrkänteiltä, pyöräilemästä vastaantulijoiden päälle, syömästä liikaa ketsuppia kaiken ruuan kanssa, karkaamasta alasti ihmisten ilmoille jne… mutta kerta toisensa jälkeen myönnä kaikessa hiljaisuudessa itsellesi oma voimattomuutesi säädellä sikapossún toimia. Tyydy siis esimerkiksi peittämään silmäsi pahimpien käytöksellisten ylilyöntien ja vaarallisten temppujen ajaksi ja siirry päästelemään vaikkapa huolestuneita voihkaisuja sivummalle sikapossújen suorittaessa päivittäisiä toimintojaan. ”Laita kulta edes lippis”, on tyyppiesimerkki huudahduksesta, jonka voit päästää, kun pikkupossusi rynnii vaikkapa viimaiseen syyssäähän ilman rihmankiertämää.

Näillä ohjeilla kasvatat takuuvarmasti aidon ja onnellisen pikkúpossún!

Sikapossún kasvattamisen myönteisenä puolena mainittakoon, että akuutein sikailuvaihe kestää vain noin kouluikään, jolloin se on useimmiten saavuttanut saturaatiopisteensä ja alkaa itsestään laimeta. Tämä prosessi näyttäisi omien havaintojemme perusteella olevan siis vahvasti itseorganisoituva – vanhemman aktiivisia toimenpiteitä sikapossúúden kitkemiseksi tulee näin ollen kaikin keinoin välttää.

Tässä kiteytyy hyvin sikapossúfilosofian ydinajatus: Älä puutu liikaa – Laissez-faire!

 

Share

Lisää luettavaa

2 kommenttia