Hukan heila

Tarina Sudenmorsiamesta on puhutellut suomalaista naista läpi vuosikymmenien. Sudenmorsian-kirja (1928) kertoo metsänvartija Priidikin vaimosta, Aalosta, joka verensä vetoa totellen muuntuu öisin vainotuksi ihmissudeksi. Tarina on traaginen kuvaus naisen äärimmäsiä muotoja saavasta, tukahdutetusta rakkaudesta toista, saavuttamatonta miestä kohtaan. Kuvaus ammentaa kirjailija Aino Kallaksen omasta elämästä.

Tarina on meidän ehdoton ”All Time Favorite” maagisuutensa, taiturimaisen kielensä sekä ennen kaikkea naisen luonnon pirullisen tarkkanäköisen kuvauksensa takia.

Haluamme omalta osaltamme kunnioittaa teoksen universaalia, alati elävää sanomaa ja tuoda sen nykyaikaan. Seuraavassa Annin ja Tertun (erittäin) vapaamuotoinen sovitus Aino Kallaksen Sudenmorsian: Hiidenmaalainen tarina -teoksesta.

Hyvä lukija, saammeko esitellä, Hukanheila: Uudenmaalainen tarina.

(Alkuperäinen teksti kursiivilla, alla tulkintamme.)

Tainkaltainen on tarina Aalosta, Priidik-metsävahdin aviovaimosta, joka Saatanalta sudenhahmoon saatettiin, ja näin Ihmissutena vihityn miehensä juurelta korpiin karkasi, siellä metsänpetojen ja Diabolus Sylvarum’in elikkä Metsändaimonin kanssa kanssakäymistä pitäen, ja sentautta maarahvaalta sudenmorsiameksi kutsuttu.

Täs on stoori Adeliinast ja sen äijäst Petri-Iivarist tost Hakunilast, Vantaalt. Pete painaa kolmivuoroo UPM-Kymmenelle, ja on aina duunis. Tää stoori kertoo siis täst muijast, siit Sa*****an horatsust, joka jumalauta karkaa joka kerta Hotelli Vantaalle bilettään, kun Pete painaa yövuoros. Siel se vokottelee jotain metsäyhtiöiden johtoportaan pamppui ja muit pörssipirui, joiden ainoo tavote on metsästää viikonloppusin näit hyvännäkösii pikkuchicksei.

Vaan Aalo heitti sudennahan harteillensa, ja kohta hän tunsi ruumiillisen muotonsa tuiki tuntemattomaksi muuttuvan, niin että hänen ruumiinsa valkia iho peittyi takkuiseen karvaan, hänen piskuinen näköpäänsä soukkeni suden teräväksi kuonoksi, hänen vähät sorjat korvansa vaihtuivat suden pystykorviksi, hampaat raateleviksi torahampaiksi, ja kynnet metsänpedon käyriksi kynsiksi.

Ade rupes laittautuu iltaa varten. Ekaks ihqu pörröliivi harteille, hyvät varjostukset naamaan aurinkoputskulla, niin kummasti posketki kapenee. Sit se heittää megablingit korviin, sutasee hampaat Pepsodent Total Whiteningillä, ja lopuks viel sipasee rakennekynsiin pinkit geelilakat + glitterit.

Ja sen jälkeen tuli hänen ylitsensä suuri huume, niin ettei hän enää mitään selkiästi tajunnut, vaan viimeisetkin rippeet ihmisen luonnostansa ratki unhoitti. Niin autuus, jolla ei määrää ole, ja joka ei maallisiin mahdu, tuli Aalon ylitse. Hänen sieluunsa vuodatettiin ylenpalttinen onni, joka janoovaisen juottaa.

Sitku Ade pääs mestoille, heti ekan sidukan jälkeen, tuli hei sellanen fiilis, et ”Tonight is THE NIGHT!” Ei muuta ku lisää drinksua pöytään.

Vaan tänä hetkenä hän oli yhtä Metsän Hengen kanssa, sen väkevän Daimonin, joka hänet sudenhahmossa oli valinnut ja valtaansa ottanut, ja kaikki rajat raukesivat heidän väliltänsä, niin että he toinen toiseensa sulivat, niin kuin yhtyy kaksi kastepisaraista, ettei kenkään taida enää toista toisesta eroittaa. Ja hän hajautui korpikuusien huminaksi, pusertui kultaisena pihkana hongan punaisesta kyljestä, katosi rahkasammaleen viheriäiseksi kosteudeksi, sillä hän oli Diabolus Sylvarum’in oma ja Saatanan saalis.

Herra Hukkanen, sairaan komee, pikkasen vanhempi äijä, kait joku metsäyhtiön pamppu, iski heti silmänsä Adeen. Se ui tanssilattialla ihan kiinni liiviin, eikä Ade tod. pannu vastaan. Ei jumalautsi, mitä kemiaa! -Ade kelas. Ja just ennen pilkkuu, yökerhon vessassa, Ade sit anto sille. Käsienkuivatuskone huus koko aika, vessanovet rytky, joku byyttas viereises kopis ja karpalolonkun jämät kaatu lattialle. Mut ei hitto mitkä kyydit!

Sillä hän, joka luonnostansa oli lempiä, oli nyt verenhimoinen ja julma; hän, joka oli arka, oli nyt julkia; hän, joka oli siviä, oli nyt himoja täynnä.

No Ade sit tilitti täst tytsyille seuraavan päivän. Vähäks ne oli äimänä: Adehan oli ennen ollu varsinainen kotihiiri! Nyt se sit suhas radal alvariinsa, ihme jakorasia.

Niin aurinko lyhyeltä yönlevoltansa nousi, ja Aalo silloin nopiasti sudennahan kivenkoloon lymytti, ja kotiansa aviovuoteellensa kiiruhti, ennen kuin kukaan ennättäisi hänen poissaoloansa tähdelle panna. Niin Priidik metsävahti, joka teeskenteli nukkuvansa, aukaisi silmänsä ja sanoi: ”Missäs olet ollut vaimo? Kustas tulet? Ja hän jatkoi: Mistäs tulee hiuksiisi suon henki? Ethän toki ihmissutena öisin juokse, vaimo!

Ku Ade taas kerran aamuyöstä palas himaan, se heitti karvaliivin heti ekana pesukoriin, ettei Pete haistas siit röökii. No helvetti, Petsku onki hereil ja kysyy Adelt: Missä hel-ve-tis-sä sä olet ollu?! Sä dunkkaat aivan karseelle! Onks sul vai joku hoito?

Mutta konsa nämä sanat oli sanottu, niin Aalo alkoi vapista, että hänen miehensä Priidik näin ankarasti totuutta takaa-ajoi. O, sinä onneton vaimo, oletkos joutunut sen saaliiksi, joka sielun villitsee?

Hitto jäin fakkiin, Ade kelas darratärinöissään. Pete tivaa uudelleen, Sano nyt!! Onks sul toinen?

”Kuule minua Priidik, sillä minun poveani polttaa niin kuin miilutulella! Minun henken halajoi sutten seuraan, ja vain korvessa on minulla vapaus ja riemu ratki. Niin minun on mentävä, että sutten heimoa olen, vaikka minun sentautta roviolla palaman pitäisi, sillä tainkaltaiseksi olen minä luotu!”

Pete kuule, Ade vastaa. Mä luulen et oon totaalisesti lätkässä. Se on yks Hukkanen, metsäyhtiön pamppuja, eikä mikää luuseri niinku sä. Kyl mä sen valitsen, millon vaan, vaik meil menis bänks 4-EVA!

Priidik luotipyssynsä seinältä sieppasi, sillä vaimoansa Aaloa uhaten, ja huusi: ”Mene silmistäni suden huora! Mene heimos huomaan!”

Sit sil jätkäl muuten totaalisesti pimeni. Vähäks Adelle tuli kiire ku se repäs säbämailansa treenikassist ja alko huitoon ja huutaan.

Mutta kun tästä viinakuisesta yöstä oli tasan yhdeksän kuukiertoa kulunut, niin Priidik metsävahti, joka oli heinaniitulta kotiin tullut, näki vaimonsa Aalon lauteilla ynnä vastasyntyneen kanssa lepäävän, ja kylän ämmät hänen ympärillänsä. Aalo armoa anellen sanoi: ”Priidik, tämä lapsi, jonka tautta minä kivun kannoin, on sinun” Priidik siihen: ”Suden vaihdokas tämä on! En minä tunne sinua, enkä sinun sikiötäs! Metsään sinä menit, metsän viemä ja metsän vihitty olet, ja metsästä lapsesikin etseit, Sudenmorsian!”

Hei mut tiätteks mitä, Ade ei ollu tienny et sehän oli paksuna Petelle, ollu jo jonkun aikaa. No, Jorvin synnäril sitten ku se pisti fasepäivitystä vauvan kuvan kaa, niin Pete vaa tylysti heitti kommenttiboxiin, et ’Ei o muuten mun skidi. Hyvää loppuelämää sulle, Hukkasen horatsu!’

Näin Aalo, Priidikin vihitty vaimo, ihmissusi ja Sudenmorsian, näin vastasyntyneen lapsensa kanssa saunan palossa tulen surmansa sai, joka noitia ja Saatanan lapsia varten on valmistettu.

No joo, ei tää ny ihan putkeen menny. Ade jopa kelas joskus ihan itsariiki iltasin taloyhtiön saunas yksin istues. Mut sossun väki onneks autto pahimman yli. Nyt se budjaa Myrtsis kaupungin yksiös skidin kaa YH:na, se Hukkane ei oo ollu kuviois pitkään aikaa.

 

 

Share

Lisää luettavaa